Showing posts with label tunne. Show all posts
Showing posts with label tunne. Show all posts

Friday, 27 December 2019

Särmää ja uhoa, tunnetta vai järkeä? - Edge and pretension, emotion or rational sense?

(Scroll down for English text)

Rajusti katosta madallettu custom-auto, mattapintainen väri ja karikatyyriset mittasuhteet. Särmikäs vai uhoava? - Heavely chopped custom car, flat paint surface and caricature proportions. Is this edgy or  pretentious?

Taannoisen Japanin näyttelyn jäljiltä syntyi melkoinen määrä ajatuskuohuntaa, joka liittyi hurjaan rakennustyylien moninaisuuteen. Osa kohteista teki vaikutuksen erilaisuudellaan, osa taas jätti täysin kylmäksi, vaikka muutoksia ja tehoja oli vaikka muille jakaa. Tästä syntyi hiukan leikillistäkin pohdintaa, jonka kulminoituu särmän ja näyttämisen tarpeen eli uhon eroihin. Tiedän että tulen olemaan pulassa aiheen epämääräisyyden vuoksi, mutta mitäs siitä...

Jonkinlaisena tallifilosofina kun esiinnyn, huomaan välillä törmääväni asioihin, jotka ovat pikemminkin koettuja, kuin järjellä ymmärrettyjä asioita. Olen jossain määrin tunneihminen ja huomaan saavani ajoneuvoista, musiikista tai vaikkapa kustomkulttuurin teoksista välillä kummallisia innostuksen kohtauksia, joita on vaikea järjellä käsittää. Eräs tällainen vaikeasti määriteltävä asia on SÄRMÄ -käsite, jota koetan hiukan avata ja ymmärtää.  Sanakirjassa särmikästä kuvataan mm. arvaamattomaksi, ehkä tässä yhteydessä sitä voisi kuvata odottamattomaksi ja jopa hiukan yllättäväksi. Toki suurin osa ympärillämme olevasta ei sisällä sen enempää särmää kuin uhoakaan. Se on ihan hyvä juttu, sillä arki on tärkeä asia, se pitää maailman tolallaan!

Tavanomaisesta poikkeava voi tuoda särmää


Kustomkulttuurin tuotoksissa ja asenteessa on usein piirteitä, jotka hakevat aiheestaan jotain keskiverrosta poikkeavaa. Luultavasti siksi, että keskiverto on helppoa niellä, se ei pistele eikä tunnu liian happamalta, se on helppoa sulattaa. Särmä aiheuttaa väristyksiä, se syntyy silloin kun tekijällä on halu säväyttää ja jättää jälki, mutta ennen kaikkea hänellä on näkemystä. Särmä syntyy siinä vaiheessa, kun tuttuihin tai totuttuihin ratkaisuihin ei enää tyydytä.

Moottorisahassa on särmää jo sellaisenaan, mutta kun perushahmo muotoutuu tahallisesti yliampuvaksi ja tehoa sekä vaaraa ylikorostetaan, ollaan jo ehkä uhon puolella. Mutta ilmeisen tarkoituksellisesti! - A motor saw is quite edgy tool by itself, but when the features are intentionally blown up, we may enter to area of pretension.  - Pasi Tuominen


Suoraviivaiset totutut valinnat (”enemmän, pitemmälle, korkeammalle”) saattavat synnyttää voimakkaitakin tuotoksia, mutta tuloksena ei ole särmää, vaan jotain uhon kaltaista. Uho voi syntyä voimasta ja treenaamisesta, siinä ei välttämättä ole kuitenkaan mukana sitä pientä erilaisuutta. Särmään tarvitaan kokonaisuuden ymmärrystä, tajua asioiden välillä vallitsevasta keskinäisestä suhteesta ja harmoniasta. Harmoniaa ei pidä ymmärtää tasaisen helppona ja sulavana, vaan pikemmin kokonaisuutena, jossa on tasapainossa sekä mietoa, että tulista.


Toki voimalla ja särmällä saattaa olla hyvinkin tekemistä keskenään, esimerkiksi moottorin tuottaman äärimmäisen voiman aikaansaaminen vaatii tekijältään näkemystä, herkkyyttä, tietoa ja ehkäpä toisenlaista ajatteluakin. Voiman ja suorituskyvyn lisääminen ovat kuitenkin samalla tasolla tapahtuvia muutoksia. Mielestäni yhdellä tasolla liikkuminen ei kuitenkaan vielä riitä, tehon rinnalle vaaditaan jokin poikkeava ominaisuus. Vaikkapa ulkoasuun liittyvä ja mielellään vielä sellainen, joka ei noudata aivan samaa linjaa, kuin suorituskykyyn liittyvät visuaaliset piirteet. Esimerkiksi kokonaan mustan (uhoavan) maalauksen sijaan jotain kirkasta ja leikkisää.

Mahdollisimman epäseksikäs lähtökohta voi olla Rättisitikka, mutta kun sen muotoja muokataan oikesta paikoista, autoon asennettaan hot rod-tyyppiset vanteet ja renkaa sekä säädetään asento kohdalleen, ollaan särmän lähteillä.
 -  When we choos the most un-sexy starting point, like Citroen 2 CV, can have real edge when the owner re-designs the proportions of the car, adds hot rod-style wheels and tires and adjust the stance. This it the nucleum of the EDGE.
Omistaja ja rakentaja Olli Erkkilä - owner and builder.

Särmän kokemus on enemmän tunnetta kuin järkeä


Nyt mieleen tulee tietysti kysymys, mistä särmän tunnistaa? Kysymykseen ei ole suoraa vastausta sillä särmä on ehkä enemmän tunteeseen kuin rationaaliin ajatteluun liittyvä asia. Sen tuottama kokemus on hyvin henkilökohtainen, eli vaihtelee kokijan oman historian ja ajattelun mukana. Hot rod-autoissa tai customautoissa särmä ei ole aina rahalla hankittava huippuunsa viritetty moottori, tai huippukalliit vanteet ja renkaat. Se on erilaisia yhdistelmiä ja toisenlaista asioiden yhteen saattamista, tai sitten vain täydellistä harmoniaa, jossa osat ja stance vain kerta kaikkiaan istuvat yhteen.

Rämisevä suomi-custom on oma tyylilajinsa, johon kuuluuvat mm.ylimatala katto, kaljapurkit, verhoilematon sisustus, ruostuneet puskurit ja  halvat mustakylkiset renkaat.  Tässä tapauksessa ristiriita syntyy auton karikatyyrimäisten muotojen ja stancen onnistuneesta yhteisvaikutuksesta, kromista, vanteista ja renkaista ja erityisesti auton vauhdikkaasta liikkumisesta. Särmää vai uhoa... kallistuisin särmän suuntaan!
- A rattling Finnish-Custom has a style of its own. It contains over-chopped roof, loads of beer cans, un-upholstered interior, rusty chrome details and cheap blackwall tires. In this case the conflict comes from the caricature -like design combined with well considered stance, chrome, wheels and especially the hi-performance moves of the car. Edge or  pretentious... I'd say edge!


Särmän löytäminen vaatii funtsimista ja ehkä jopa vähän lahjakkuuttakin. Lahjakkuus on kuitenkin harvoin jotain sellaista, joka oikeasti saadaan syntymälahjana. Lahjakas ihminen on sinnikäs ja hänellä on motivaatio oppia uusia asioita ja taustoittaa omaa osaamistaan. Lahjakkuus vaatii perehtymistä ja asioiden katsomista monilta eri kulmilta. Sitä voisikin kuvata loppumattomaksi innoksi perehtyä asioihin. Toinen tärkeä särmän rakennustyökalu on tyylitaju. Sitäkään ei välttämättä osteta rahalla vaan se on kokemuksen ja näkemyksen mukanaan tuomaa kykyä nähdä ympäristössään pieniä asioita, joilla omaa persoonallisuutta voi ilmaista.

Rat Fink oli 60-luvulla särmikäs hahmo, koska se härnäsi tuttua sarjakuvaikonia, Mikki Hiirtä. Ed Roth, Finkin väitetty luoja, oli niin ikään särmikäs hahmo, hän yhdisteli sosiaalisesti hyväksytyn Mikin ja hunningolla olevan rottahahmon yhteen. Syntyi jotain odottamatonta, hahmo aiheutti vanhemmissa pahennusta ja kohderyhmässä, eli nuorissa, taas ihastusta. Roth oli selkeästi ymmärtänyt molempien hahmojen olemuksen ja sekoitti tahallaan ne uudeksi hahmoksi.

Väriltään tumma, mutta muuten voimakkaasti kustomoitu Chevrolet olisi jäänyt varsin ilmeeltään varsin vaisuksi ilman rajusti auton muotoja korostavia scallop-kuvioita. Ne antavat särmää autolle!
- The heavily kustomized  but dark -painted Chevy would had been rather lame without those wild scallops. They create edge for the vehicle! Paint Timo Nieminen


Tuttu vai särmikäs – vai tuttu ja särmikäs?


Tämän ajan kustomkulttuurin taiteilijoille ja käsityöläiselle tyypillistä on tuttujen ikonien toistaminen. Niiden avulla istutaan hyvin kustomkulttuuri-ihmisten joukkoon. Tutut hahmot ja teemat on helppo hyväksyä, vaikka niiden taustalla saattaa olla aikanaan hyvinkin radikaaleja tai särmikkäitä viestejä, niin kuin Rat Finkin takana oli. Tuttujen hahmojen kautta merkitsemme itsemme ryhmään kuuluvaksi. Tätä samaa kuvastoa toistamalla ei töihimme kuitenkaan synny välttämättä särmää, sillä liika toisto vesittää viestin.

Rat Fink by Jan-Olof Lundberg

Särmikkyyttä löytyy usein nykyajan taiteesta, tosin se ei aina keskustele hot roddarin maailmankuvan kanssa. Kustomkulttuurin teos saattaa muuttua taiteeksi ihmisten mielissä, jos jokin teos tai rakennelma on niin hienoa käsityötä, että se suorastaan häikäisee, aiheuttaa värinää. Sanotaan myös, että taiteen tehtävä on kommentoida ympäristöään. Kommentointi epäonnistuu, ellei se aiheuta jonkinlaista väristystä, joko positiivista tai inhoa. Ehkä kustomkulttuurin ei tarvitse kommentoida ympäristöään, korkeintaan aiheuttaa pahennusta. Mutta olisihan hienoa jos kustomkulttuurin tekijä paneutuisi tekemiseensä niin syvällisesti, että tuloksena olisi se jokin twist, kiepautus joka tuo lopputulokseen särmän!

Toisaalta vaniljan makuiset, mukavat ja tutut ratkaisut ovat tärkeitä arjessamme. Jos kaikki olisi särmikästä, joutuisimme kierteeseen, jossa koko ajan pitäisi ottaa pitempiä askeleita tunteaksemme väristyksiä. Jonkinlaista viitettä tästä antavat vaikkapa kasvotatuoinnit tai extreme-lävistykset, jotka kuuluivat aiemmin jengeille tai side show-näytöksiin. Aiemmin äärimmäisinä pidetyt merkit ovat sulautuneet arkipäiväiseksi ja normalisoituneet. Elämässä harmonialla taitaa olla suurempi merkitys kuin heti tulee mieleenkään, liika on liikaa ja liian vähän on liian vähän…



Pinstraipparin maailmaan tutustumassa - Getting to know the world of a pinstriper

Scroll down for Engish Text Photo: Matei Plesa Pinstripe-maalarin työ on itsenäistä mutta samalla vahvasti sidoksissa asiakkaa...