Pinstraipparin maailmaan tutustumassa - Getting to know the world of a pinstriper

Scroll down for Engish Text


Photo: Matei Plesa

Pinstripe-maalarin työ on itsenäistä mutta samalla vahvasti sidoksissa asiakkaaseen. Se on teknistä, mutta tunteella ja flowlla on myös suuri merkitys onnnistumisessa. Kirjasin ylös asioita, joita mielestäni maalaustilanteessa tapahtuu ja käsittelen niitä tässä ja seuraavassa blogitekstissäni. 

Lähtökohta työskentelylle on yleensä asiakkaan yhteydenotto, jolloin hän kertoo, minkälaisesta työstä on kysymys. Maalarin kokemus ja tulkintataito ovat tässä vaiheessa tärkeitä, tilaajan toiveet ja vihjeet on tulkittava oikein ja niihin on vastattava. Kun yhteisymmärrys on syntynyt, antaa tilaaja usein maalarille vapaat kädet suunnitteluun ja toteutukseen. Tämä kertoo, että tilaajalla on luottamus maalariin, se kuvastaa yleisemminkin nyky-yhteiskunnalle ominaista arvostavaa asennetta käsityöläisyyteen. 

Käsityöläiselle annetaan mielellään vastuu tehtävän toteuttamisesta ja tilaaja tuntee ylpeyttä, että juuri hän on saanut olla tilaajana työlle. Tilaaja saa käsityöläisen taidon hetkeksi omakseen ja siitä todisteeksi jää kohde, johon käsityötä on tehty. Käsityöläisen työ tuottaa konkreettisia, käsin kosketeltavia ja analogisessa elinympäristössä tarkasteltavia tuotoksia, toisin kuten esimerkiksi tietokoneympäristön virtuaaliset tuotteet. Käsityöläiselle tilanne puolestaan antaa luomisen vapauden, mutta myös vastuun siitä, että lopputulos ansaitsee arvostuksen. Kun tilaaja on antanut idean tai teeman joka häntä innostaa, on tekijän tunnettavat sama alue ja pystyttävä vastaamaan toiveeseen tai jopa ylittämään tilaajan odotukset.


Kiire- flow -työn laatu -itsekritiikki- maalarin moraali


Karkeasti yleistäen maalareita on kahdenlaisia, toiset tekevät maalauksensa aina omalla tyylillään, kohteesta riippumatta ja heidän jälkensä on hyvin tunnistettavaa juuri työn tyylin vuoksi.  Ehkä heitä voisi kutsua enemmän taiteilijoiksikin, sillä tilaaja lähestyy maalaria juuri siksi että hän pitää tuosta tyylistä. Toiset maalarit taas toimivat enemmän asiakaslähtöisesti ja muokkaavat jälkeään kyseiseen kohteeseen sopivaksi, silloin tekijän tunnistaa vaikkapa laadukkuudesta. Tällainen työskentelytapa muistuttaa suunnittelutyölle, esimerkiksi graafiselle suunnittelulle tai muotoilulle tyypillistä tapaa.

Kun ensikohtaaminen on tehty, kustannustaso ja tehtävä sovittu, alkavat käytännön haasteet. Varsinkin tapahtumissa tällaisista haasteista suurin taitaa olla ajankäyttö, tietylle kustannustasolle voidaan tehdä tunteja vain tietty määrä.  Se aiheuttaa painetta, koska ideaalitilanteessa maalaustyössä ei katsota kelloa, vaan annetaan flown viedä työtä eteenpäin… - niin sanoinko jo...vihaan kelloa!

Minulle työn kustannuksen ja siihen käytettävän ajan suhde on joskus vaikeaa määritellä, koska olen mielessäni rakentanut hintatason, jonka arvoista työni on. Mutta koska olen kuitenkin alalla arvostettu, joudun pohtimaan myös normaalin työn tuntihinnan ja arvostuksen välistä suhdetta. Törmään usein kommenttiin ”ei ole paha hinta”, eli tilaajan hintaodotus on ollut korkeampi, kuin kertomani kustannus.

Työn laadun ja kustannuksen lisäksi työskentelyä leimaa usein riittämättömyyden tunne, itsekritiikki on usein erittäin kova ja pienetkin virheeltä tuntuvat asiat alkavat painaa. Kun virhe tapahtuu oman siveltimen kautta, kasvaa se myös suhteettoman suureksi verrattuna lopullisen työn kokoon. Parasta onkin pyrkiä irtautumaan tilanteesta ja katsoa työtä ulkopuolisin silmin, kokonaisuutena. Kokemus on opettanut, että ongelmatilanteessa on parempi vetää henkeä ja jättää pikakorjaukset tekemättä, sillä kokonaisuus on usein pienestä virheestä huolimatta hyvinkin kelvollinen. Myös asiakkailta tuleva palaute on usein salliva, ”käsityön tulee näkyä”, on yleinen kommentti.

Joskus virheet johtuvat muusta kuin maalaustekniikasta tai tekijästä. Syynä voivat olla materiaalit, maalin koostumus, siveltimen väärä malli tai jopa ulkoiset olosuhteet, kuten tuuli, vesisade, liian kylmä tai kuuma ilma. Toki tekijässäkin on usein vikaa, työasento voi olla epäsuotuisa ja sen vuoksi käsi ei asetu maalauksen kannata hyvään asentoon.  Tämän ymmärtäminen ja varsinkin korjauskeinon löytäminen muodostavat suuren osan maalaustyössä.



Pohdiskelun itseisarvo


Moni tilaaja nauttii siitä, että he voivat uppoutua tehtävän yksityiskohtien pohtimiseen. Kulkuneuvorakentajien erityinen luonteenpiirre on rakenne- ja ulkonäköratkaisujen loppumaton märehtiminen, vaihtoehtojen etsiminen ja vertailu, erityisesti ajatustasolla.  Se saattaa olla perua ajoilta, jolloin ihmisillä ei ollut samanlaista kiireaikataulua kuin nykyään. Pohdiskellessa paloi tupakkaa, istuttiin ja pyöriteltiin asiaa monilta kanteilta ja antoihan se kuvan myös asiantuntijuudesta. 

Itse lähden liikkeelle kokonaisuudesta. Jos se toimii, olen valmis jatkamaan eteenpäin saman tien. Yksityiskohdat hieron kuntoon maalausvaiheessa, silloin saatan viettää paljonkin aikaa sellaisen asian kanssa, mikä ulkopuolisesta näyttää jo ”ihan hyvältä”. Toisaalta olen myös usein tehnyt pohjatyötä ja aihe on pitkälle mietitty valmiiksi jo etukäteen, tai se on muuten tuttu minulle. Tässä taiteilijuuden ja teknisen rakentamisen erot saattavat piiletäkin, toiset meistä aloittavat kokonaisuudesta ja ratkaisevat sen jälkeen yksityiskohdat. Toiset taas etenevät yksityiskohta edellä. Tällöin kokonaisuus muodostuu yksityiskohdista, jotka toimivat yhteen tai sitten eivät. Maalaustyössä ihmiset näkevät ensin kokonaisuuden eli värin ja muodon, ennen kuin paneutuvat yksityiskohtiin.



Käsityön tekemisen vaikutus ympäristöön ja sivustakatsojan rooli


On hämmästyttävää, kuinka pitkään ajoneuvojen omistajat jaksavat seurata vierestä maalaustyötä! Usein pitkä, kahdeksan tai jopa kymmenen tunnin työ seurataan alusta loppuun saakka. He saattavat keittää välillä kahvia, hakea ruokaa tai rupatella muiden paikalla pyörähtävien ihmisten kanssa. Saan usein kuulla heidän elämäntarinansa tai tarinoita, joita muut vierailijat vaihtavat tilaajan kanssa. Huomaan usein, että oma olemassaoloni häviää tilanteesta, keskustelijat eivät näytä noteeraavan, että kuulen kaiken mitä he puhuvat. Itse saatan joskus puhua paljonkin heidän kanssaan, mutta usein keskityn työhön niin, että olen melko hiljainen. Taustalla on usein musiikkia, se täyttää tilan niin että vältytään kiusallisilta hiljaisilta hetkiltä.Usein sessioissa tapaa vanhoja tuttuja, joiden kanssa on vähintäänkin tervehdittävä ja kysyttävä viimeiset kuulumiset. Omaa osaamistani ja työtä koskeviin kysymyksiin olen kehittänyt melko standardinomaiset vastaukset, joilla selviän tilanteista nopeasti.

Huomaan usein, että työn tilaaja saa sivustakatsojien läsnäollessa jonkinlaisen asiantuntijan roolin. Ohikulkijat voivat olla täysin tietämättömiä mitä maalaustilanteessa tapahtuu, mutta he jäävät katsomaan erikoista tapahtumaa. Asiantuntijan rooli syntyy, kun tilaaja kertoo ohikulkijalle maalaamistoimenpiteestä, mitä on sovittu tehtäväksi ja minkälaisia työkaluja maalarilla on käytössä.

Joskus taas ohikulkijalla saattaa olla omakohtaista kokemusta maalaamisesta, vaikka niin, että olen ollut maalaamassa hänen kulkuneuvoaan. Tällöin saattaa syntyä vertailutilanne tilaajan ja ohikulkijan kokemuksista. Joskus taas ohikulkija tunnistaa maalarin ja kehuu työn jälkeä, hän saattaa pohtia kuinka kauan tämä onkaan maalaushommia tehnyt ja kuinkahan monta metriä raitaa on elämän aikana tullut maalattua.Joskus taas ohikulkijat liikkuvat ryhmässä, jolloin on helppo huudella kommentteja maalaustapahtumasta. Useimmin kommentti viittaa siihen, että krapulassa ei noin tarkkaa työtä voi tehdä.

Maalaustilanteen teatraalisuutta korostavat työkalupakki, vanha maalintahrojen peittämä penkki, joka toimii maalin sekoituspöytänä sekä näyttämö, jonka muodostavat maalattava kohde sekä taiteilija.



Getting to know the world of a pinstriper


The work of a pinstriper is same time independent and strongly linked to the client. It's technical, but emotion and flow also play a big part in success. I have written down what I think is happening in the painting process and discuss them here and in my next blog posts.

The starting point for working is usually the contact of the client, telling what kind of artwork he is looking for. At this stage, the painter's experience and skill of interpretation are important, the wishes and tips of the client must be understood and answered correctly. Once a consensus has been reached, the client often gives the painter a free hand in terms of design and execution. This indicates that the client has confidence in the painter, more generally reflecting the appreciative attitude toward handicrafts, so characteristic for the modern society.

The client is happy to give the responsibility of carrying out the task for the craftsman and he is proud that it is this particular person who accomplishes it. In a way the client acquires the skill of the craftsman for a moment and the object for which the handicraft is made remains evidence or even a trophy of this. Craftsman work produces concrete, tangible, and analogue products, unlike virtual products in a computer environment. For the craftsman, the situation gives freedom to create, but also the responsibility to ensure that the result is worthy of appreciation. Once the client has given an idea or theme that inspires him, the painter must know what it is all about and he must be able to respond to the wishes or even exceed the  expectations.


The quality of work, flow and the self-criticism of a painter


Roughly generalized, there are two types of painters, others paint in their own style and their imprint is very recognizable because of their style. Perhaps they could be called more as artists, because the client approaches the painter precisely because he likes artist’s style. Some painters, on the other hand, are more customer-oriented and tailor their work to fit the style of the object, the most recognizable quality is then the high quality of the workmanship.  This kind of working resembles that of design work, such as graphic design or product design.
Once the first encounter has been made, the cost level and the task agreed, practical challenges begin. Particularly in outdoor or indoor shows, the one of great challenges is to use of the time, only a certain number of hours can be spent on a given cost level. It puts pressure, because in an ideal situation painting does not look at the clock, but more like let the flow command it, therefore I hate the clock!

the ratio of labor cost and time spent is sometimes difficult to define, because I built up the price level in my mind, which is also the value of my work. Since I have a certain appreciation in the branch, I have to reflect on the relationship between the normal hourly rate of work and prestige of the result. I often come across the comment "not a bad price at all", that is, the subscriber's price expectation has been higher than the cost I have stated.

In addition to the quality and cost of the job, the job is often characterized by a feeling of inadequacy, self-criticism is often very harsh, and even the smallest little flaws gain a huge weight in my mind. When a flaw occurs through your own brush, it also becomes disproportionate to the size of the final job. The best thing to do is to take a little distance to the situation and look at the work from the outside, as a whole. Experience has taught that it is better to take a breath and not do Quick Repair, as the whole job is actually valid despite a small flaw. Feedback from customers is also often permissive, "handicraft should be visible," is a general comment.

Sometimes errors are due to something other than a painting technique or the painter. This may be due to paint composition, wrong choice of brush or even external conditions such as wind, rain, too cold or hot air. Of course, the problem may lay in the painter, the working position may have evolved to somewhat awkward and therefore the hand is not positioned in the best possible way. Understanding this, and especially finding a correction, is a big part of painting.



 The intrinsic value of pondering details

Many vehicle builders enjoy being immersed in the details of the task. A typical feature of vehicle builders seems to be the endless reassessment of solutions regarding technical design and appearance. The search for alternatives and the comparison at the level of thought is endless. It may have something to do with the old times when people did not have the same rush schedule as they do today, but it also gave an impression of a prudent expert.

 I tend to start from the whole. If it works, I'm ready to move forward right away. I will finish up the details while I’m working, I may spend a lot of time with something that for the outsider looks fine. On the other hand, I also often made the groundwork in advance, or the subject is otherwise familiar to me. Here, the differences between artistry and technical design may be found, some of us start with the whole and then go on with the details. Others start from the details and go on to the whole. In painting, people first see the whole, that is, color and shape, before they go into detail.


The impact of painting for the vicinity and the role of the bystander

It is amazing how long vehicle owners can follow the process of painting, sometimes eight or even ten hours, from start to finish. They may sometimes make coffee, get some food, or talk to other people hanging around. I often hear their life stories or stories that other visitors exchange with the car owner. Often, I find that my very existence disappears, the talkers don't seem to quote that I hear everything they talk about. On the other hand, I might talk a lot with them, but most often concentrate on the work, so that I'm pretty quiet. Often accompanied by music, it fills the space to avoid embarrassing quiet moments.

These sessions often will meet old friends, with whom you should at least greet and ask for the latest news. For the questions regarding my own work I have developed a fairly standard routine answers, which will take care this situation quickly. I often find that the vehicle owner gets some kind of expert role in the presence of bystanders. Passers-by may be completely unaware of what is happening in the painting session, but they are left to watch an unfamiliar event. The role of an expert is created when the car owner tells the passer-by about the painting procedure, what is the agreed task and what kind of tools the painter uses.

Sometimes passers-by may have first-hand experience in painting, even so, that I have been painting his vehicle. This may result in a comparison between the experiences of the client and the passerby. Sometimes a passerby recognizes a painter and praises his work, he may wonder how long he has done the painting job and how many meters of stripes have been painted in his lifetime. Sometimes passers-by move in groups, making it easy to shout comments about the painting event. Most of the time, the comment suggests that you can't do such a detailed job in a hangover.

The theatricality of the painting session is emphasized by a toolbox, an old stool covered with paint splashes that serves as a paint mixing table, and a stage formed by the vehicle to be painted and the artist.







Comments

Popular posts from this blog

Mitä on kustomkulttuuri - What is Kustom Kulture ?

Rottarodi ja Sikalintta - Rat Rod and "Lobsider"

Särmää ja uhoa, tunnetta vai järkeä? - Edge and pretension, emotion or rational sense?