Kustomkulttuuri on monien erilaisten asioiden sämpläystä - kustom kulture is sampling together things that didn't had much to do with each other

Kustomkulttuuri on jälkimoderni ilmiö, siinä keskenään erilaisista ympyröistä tulleet ja eri aikoina vaikuttaneet asiat sekoittuvat uudeksi kokonaisuudeksi

 Jack Lindqvist tattoo

”Alkuperäiset” kustomkulttuurin ihmiset, he jotka 50- ja 60- luvulla olivat nuoria, olisivat kuvainnollisesti mätkineet kuonoon punk-rokkareita jotka väittäisivät olevansa samaa porukkaa heidän kanssaan. Monet kustomkulttuurin ilmiöistä sivuavat hyvin vähän, jos ollenkaan custom-ja hot rod-ajoneuvoryhmää.  Tatuoinnit kuuluivat aikoinaan kriminaaleille, merimiehille tai kummallisille sirkushahmoille. Pin-Up -neitoja ihailtiin lehtien sivuilta, joskus jopa autokuvien yhteydessä, mutta burleskimaiset esitykset eivät koskettaneet teinejä muutoin kuin unissa. Tikihahmot kuuluivat pääasiassa ravintoloihin, joissa kävivät aikuiset ihmiset, mutta ajoneuvoissa niitä ei nähty juuri koskaan.  Musiikki oli rock’n’rollia, doowoppia tai muuta vanhaa koulua, ei mitään punk-räminää!

Bettie Page ja hot rodit olivat harvoin esillä samoissa tapahtumissa 1950-luvulla. - Bettie Page and hot rods were rarely seen together in the same shows in the fifties.  - Photo: Irwing Klaw, Wikipedia commons.

American Graffiti-elokuva 70-luvun alussa räjäytti nostalgiapankin ja se sopi loistavasti 50-lukutrendiin, jota tuolloin elettiin. Fiftarimuoti oli ylhäältä ohjattu todellinen muoti-ilmiö, joka kuihtui pois samalla tavoin kuin muutkin trendit, vaikkakin monet tuolloin nuoruuttaan eläneet ovat usein jumittaneet tuohon aikaan. 80-luvun puolivälin jälkeen nuoruutensa kukoistukseen päässeet auto- ja moottoripyöräharrastajat (desperate generation) löysivät vanhan tyylin uudestaan, mutta tällä kertaa ilmiötä ei ohjattu ylhäältä, vaan se kasvoi ryhmän sisältä. He syntyivät tuohon maailmaan, ehkäpä vanhempiensa innoittamina ja lähtökohtaisesti USA:n länsirannikolla, mutta myös toki pohjolassa. Nostalgian innostamat alkuperäiset harrastajat taas palasivat takaisin nuoruuteensa.

Desperate generation?  - Elämäntapa näkyy tyylinä. - The way of life shows in the style of life.

Nuo olivat aikoja, jolloin mm. monokromaattiset pastellivärimaalaukset olivat mainstreamia, sen vastapainoksi haettiin ehkä alkuperäisyyttä, aitoa 40-, 50- tai 60-lukua.  Alkuperäisille 50-60 -luvun nuorille American Graffiti oli ollut nostalginen trippi nuoruuteen, nyt elämän jo hiukan pyöristyttämät viisi-kuusikymppiset halusivat customautonsa takaisin, tosin nykyaikaisin mukavuuksin varustettuna. Uudet harrastajat puolestaan halusivat elää juuri niin kuin nuo alkuperäiset silloin joskus. Heidän suhtautumisensa vintageen saattoi olla jopa puritaanisempi kuin alkuperäisten custom-ihmisten.

 Suomessa cruising-iltoihin alkoi ilmestyä mattavärisiä chopattuja customautoja, mutta ilmiasultaan harrastajat olivat pääosin tyypillisiä aikansa harrastajia. Törmäsin ensimmäisen kerran vintage- hot rod -ilmiöön vuonna 1992 Englannissa, pastelliväristen Anglioiden seassa oli patinoituneen näköisiä A- ja T-Fordeja nelosmoottoreilla. Niiden ympärillä pyöri rasvatukkaisia miehiä löysissä farkuissaan ja tunnelma oli kuin vanhassa elokuvassa, hyvin virkistävä ja autenttinen.

Billing Aquadrome Englanti 1992 - kustom kulture-tyyliä ennen Kustom Kulture-näyttelyä - Kustom kulture style before Kustom Kulture -exhibition

Laguna Beachin vuoden 1993 Kustom Kulture – näyttely putosi uusnostalgiseen aikaan hyvin. Rat fink ja hot rod-taide olivat nousussa, pinstripe-maalareita alkoi näkyä taas vuosien poissaolon jälkeen hot rod-näyttelyissä. Vintage rock’n’roll -bileet mm. Englannin Hemsbyssä keräsivät isoja joukkoja, mukaan mahtui myös customautoja, hot rodeja ja moottoripyöriä.  Uusi sukupolvi tunnisti tästä toiminnasta paljon hauskoja visuaalisia asioita, joiden historiallinen tausta ei ollut enää niin kauhean tärkeää. Tiki-kulttuurista kirjoitettiin useita värikkäitä kirjoja, Betty Page nosti kiinnostuksen pin-up -kulttuuriin ja USA:n länsirannikon skeittikulttuurin kautta mukaan tuli tärkeitä merkkejä, kuten Dickies-vaatteet.

1990-luvun puolivälin jälkeen internet räjäytti tiedonkulun. Tieto USA:n tyyleistä, oikeista vaatebrändeistä tai taiteilijoiden maalaustyyleistä lähti leviämään ilman viivytyksiä. Kustomkulttuurin ympärille alkoi syntyä tapahtumia, joissa samanhenkiset ihmiset kohtasivat ja jakoivat ideoitaan. Niille yhteistä oli usein retrotyylisyys ja cooli asenne. Pian huomasimme, että toisilleen tuntemattomat ilmiöt olivat sulassa sovussa keskenään. Naiset ottivat suuria tatuointeja, aiheet saattoivat olla tuttuja Ed Rothin hahmoja, tai tiki-hahmoja, tatuointien aiempi syvällinen viesti saikin usein koristeen merkityksen. Hippichopperit, VW:t, vanit ja vanhan koulun hot rodit saivat yhtäläistä arvostusta, t-paidoissa saattoi olla Rat Fink tai Misfitsin logo. Pääkallon pelottava viesti muuttui koristeeksi, joita pikkulapsetkin kantoivat päällään.

Kustomkulttuurin piirissä Volkswagen ja Van-pakettiauto mahtuvat samaan tapahtumaan ongelmitta, toisin oli 1970-luvulla. - In the kustom kulture scene there's no problem to mix VW:s with Vans. But in the seventies it was impossible to see them in a same meeting.

Kustomkulttuuri on kuin sämplättyä musiikkia, jossa poimitaan olemassolevista kappaleista parhaat riimit ja sovitetaan niistä uusi kappale. Modernia ajattelua voisi kuvata jatkuvuudella, eli perinteisen tiedon päälle rakennetaan uutta ja sitä kautta historian perustalle kehittyy uusia asioita. Jälkitmodernille maailmalle on tyypillistä, että ilmiöiden jatkuvuus ei kiinnosta, ainoastaan niistä löytyvät kiinnostavat yksityiskohdat. Tätä kautta kiinnittyminen historiaan myös häviää ja tapahtuu kuten minulle joskus…Harjoittelija tuli luokseni, kun piirtelin liekkikuvioita t-paitagrafiikkaan. Hän tokaisi, että mistä sä ton kuvion keksit, toihan on ikivanha murhahevisymboli toi liekki!

Todellakin, vanhan koulun jäärät puristelevat nyrkkejä taskussaan kun ”nuoren polven” kustomkulttuuriporukka vähät välittää siitä, mihin jokin lentävä silmä liittyy. Jos se on kiva niin sen voi laittaa mihin huvittaa.

Kustom Kulture can be called a postmodern phenomenon, things that have influenced different circles and at different times are sampled into a totally new entity.

The "original" people in the custom culture, who were youngster in the 50s and 60s, would have figuratively gobbled up punk rockers who would be hanging around in the same meetings with them. Many of the custom culture phenomena touch very little, if any, on the custom and hot rod vehicles. Tattoos once belonged to criminals, sailors or strange circus characters. Pin-Up girls were admired on the pages of men magazines, sometimes even in car pictures, but burlesque performances did not touch teens except in their wet dreams. Most of the Tiki-characters were hidden in restaurants that were visited by middle class adults, but they were almost never seen in vehicles. The music was rock'n'roll, doowop, or any other old school, no punk brawl!

The movie American Graffiti hit the nostalgia movement big time in 1973 and was a perfect fit for the 50s trend that was being lived at the time. Fifties was a big trend, set more or less from the fashion industry. It faded away just like other trends, though many of those in their youth are still stuck at that period of style.

After the mid-1980s, car and motorcycle enthusiasts (Desperate generation rediscovered the old style, but this time the phenomenon was not controlled from above but grew within the group. They were born into that world, perhaps inspired by their parents and basically on the west coast of the United States, but also, of course, in the North. The original car guys, inspired by nostalgia, returned to their youth.

Those were the times when monochromatic pastel paintings were big. To counterbalance modern that trend, genuine 40s, 50s or 60s style begun to grow again. American Graffiti had been a nostalgic trip to 50s and 60s adolescence. Now a bit stubbier perhaps, they wanted their custom car back, but with modern amenities to suit their comfort needs. New enthusiasts, in turn, wanted to live just like those original ones then. Their attitude toward vintage was sometimes even more puritanic than that of the original custom or hot rod -people.

 In Finland, flat painted chopped cars began to appear on cruising evenings, but the enthusiasts outlook were mostly typical of their time, jeans, cowboy boots and t-shirts. I first encountered the vintage hot rod phenomenon in England in 1992, mixed with pastel-colored street machines I found a flock of roadsters and coupes, in worn out paint jobs and flathead engines. Around them hang hot rodders with greased hairdo’s and 501’s, the atmosphere was like in an old movie, very refreshing and authentic.

Laguna Beach's 1993 Kustom Kulture exhibition fell well into neo-nostalgic times. Rat Fink and hot rod art were on the rise, with pinstripers starting to appear again after years of absence in hot rod shows. In England the Hemsby rock 'n' roll party gathered a large crowd, including customs, hot rods and motorcycles. The young generation around the shows dug the interesting vintage details, but the historical background was no longer so terribly important. Many colorful books were written about the Tiki culture, Betty Page raised interest in pin-up culture, and through the US West Coast skate culture, important brands came along, like Dickies clothing.

After the mid-1990s, the Internet exploded the flow of information. Knowledge about US styles and authentic clothing brands or artists' painting styles began to spread without delay. Events began to emerge around a custom culture where like-minded people met and shared their ideas regardeless of the country of their origin. What they often had in common was a retro style and a cool attitude. We soon discovered that the phenomena unknown to each other were in perfect harmony. Women took large tattoos, the  themes might be familiar Ed Roth, or tiki characters, and the in-depth message of the tattoos was lost to decorative meaning of the picture. Hippie-style choppers, vans, VW’s and old-school hot rods received equal praise, with t-shirts possibly bearing Rat Fink or the Misfits logo. The scary message of the skull turned into an ornament that even young children wore.

Custom culture is like sampled music, picking out the best rhymes from existing songs and fitting them into a new song. The modernistic movement could be described as continuity, building on traditional knowledge, and thus developing new things on the basis of history. For the postmodern world it is typical that nobody cares much about the tradition or history. What is important, is that the idea is cool enough to be included in his or hers world of interest. Through this, the attachment to history also disappears and things like this happens: A trainee came to me as I was drawing flames on t-shirt graphics, ”hey where did you (old fart) found that shape, you know, it is a historic heavy rock-theme! Really old, at least from the seventies… Good or bad? Doesn’t really matter if you just like it!