Makoto, Fortune Cats, cast resin, paint. |
Viimeisen parin viikon katkos blogikirjoitukseeni on johtunut Yokohaman näyttelystä, joka pidettiin viime viikonloppuna. Siihen valmistautuminen vaati melkoisen työmäärän, eli useita maalattuja esineitä ja tauluja, jotta paikalle ylipäätään kehtasi saapua. Yokohaman näyttely on eräs merkittävimmistä kansainvälisen kustomkulttuurikentän tapahtumista, koskapa sinne saapuu runsaasti osallistujia myös Japanin ulkopuolelta.
Planting sekä pienoismallirakennuksen superstara Eero Kumanto, joka saapui paikalle Bankokin hot rod-näyttelystä missä hän oli kutsuttuna vieraana. Tunnettu autonpiirtäjä Janne Kutja majaili muiden kansainvälisten artistien kanssa omalla osastollaan. Euroopasta näyttelyssä pinstripe-taiteilijoita oli myös Italiasta, Virosta ja Sveitsistä.
Käsityöläishaastatteluja
Discussing with Christof Kaspar, the Thrashboy |
Discussing with Italian artist/artisane Luigi Morgese |
Makoto was one of the participants of the interviews, here with one of the cats which was not yet sold. |
Tein paikan päällä myös haastatteluja alan taiteilijoiden
kanssa. Eteläisestä Italiasta saapuva Luigi Morgese maalaa ja valmistaa erittäin
taitavasti esineitä, joille tyypillistä on kuluneisuus ja tarina. Thrashboy
-nimellä toimiva Christof Kaspar tulee Sveitsistä ja hänelle tyypillisiä ovat erilaiset
värikkäät maalatut veistokset. Japanilainen Makoto Kobayashi on tunnettu kustom-maalari
jonka japanilaisteemaiset patsaat ja maalaukset ovat maailman huippua. Yhdysvaltojen
Kaliforniasta saapui Dan Collins, joka on monitaitoinen maalari, tatuoija ja
peltiä muokkaava kustomrakentaja. Hän on ollut mukana Kustomkulttuurin
alkuhämäristä ja erityisesti alueella, josta kulttuuri on saanut alkunsa.
Kävimme mielenkiitoisia keskusteluja kustomkulttuurin piirteistä,
historiasta ja kustomkulttuurin uuskäsityöläisen tai taiteilijan olemuksesta.
Yleinen käsitys oli, että kustomkulttuurin rajaaminen johonkin tiettyyn ikäluokkaan,
aikakauteen tai maantieteelliseen alueeseen on vaikeaa. Yhteinen tekijä tuntui
olevan kuitenkin, että autot ja moottoripyörät ovat jonkinlainen vauhtia antava
sisältö, vaikka itse harrastajalla ei sellaista olisikaan. Sitä kautta kustomoinnin
perinteinen alue, Kalifornia, nousee tietysti tärkeään asemaan, koska ilman
tuota yli seitsemänkymmenen vuoden hot rod – ja kustomointihistoriaa itse
kustomkulttuuriakaan ei olisi. Autojen malli tai ikä ei eurooppalaisten
maalareiden mukaan ole olennaista, vaan siihen liittyvä asenne ja oman työn
osuus. Eteläisen Euroopan skene on moottoripyöräpainotteinen ja usein harrastukseen
liittyy vahva tarve korostaa omaa egoa, usein isolla rahalla ostetulla moottoripyörällä.
Tällöin kustomkulttuuriin kuuluva käsityöläisyys ja itse tekeminen ja
omaperäisyys korostuvat.
Kustomkulttuurin töissä on oltava mukana tekijän sydän
Erilaiset teokset ja käsityön tuotteet voivat olla joko taidetta
tai käsityötä, kaikkein tärkein elementti on kuitenkin se, että tekijällä on
oma sydän mukana tekemisessä. Se erottaa rutiininomaisen vanhan toistamisen
oivaltavasta omasta ajattelusta. Ovatko työt sitten taidetta vai eivät, on tulkintakysymys,
johon vaikuttaa mm. katsojan suhde työhön. Eräs ajatus oli, että jos työ on
tehty sellaisella tavalla, että tekotapa ei suoranaisesti heti avaudu
katsojalle, ollaan taiteen äärellä. Toinen ajatus oli, että esimerkiksi
pinstripe-kuvio, joka maalataan vaikkapa autoon, on lisäys olemassaolevaan
kohteeseen ja sellaisena se korostaa itse kohdetta, mutta ei ole varsinainen
taideteos. Tästä voidaan tietysti johtaa ajatus, että pinstripe-teoksesta tulee
taidetta vasta kun se on maalattu omaksi kuvaksi vaikkapa kankaalle ja nostettu
seinälle. Oma käsitykseni onkin, että ajoneuvoon maalatun pinstripe-kuvion
tehtävänä on tukea tai korostaa ajoneuvon tyyliä, ei kilpailla sen kanssa
näyttävyydestä. Oma käsitykseni on, että uuskäsityö voi muuttua taiteeksi siinä
vaiheessa, kun työssä on omaperäistä tulkintaa ja sen tekemisen laatu on
riittävän korkeaa. Mutta loppujen lopuksi tulkinnan tekevät kuitenkin katsojat.
Restrained use of color and appropriately painted stripes and flames adds a lot for a simple color scheme |
Mielenkiintoinen aihe oli myös suhde omassa työssä
tapahtuviin virheisiin, saako niitä tapahtua ja ovatko ne korjattavissa.
Tässäkin aika lailla yhteinen käsitys oli, että virheet kuuluvat työn
tekemiseen ja ilman niitä ei tapahdu kehitystä, itse asiassa virheistä oppii
ehkäpä kaikkein eniten! Mutta on toki paikkoja, joissa virheitä ei vaan saa
tapahtua, kuten tatuointi… Virheiden havaitseminen tosin vaatii hiukan
etäisyyttä työhön. Eräs haastateltava totesi, että pitkään saman työn ääressä
puuhatessa sille tulee sokeaksi ja on tärkeää pitää pieniä taukoja, tai jopa
ottaa valokuvia töistä ja tarkastella niitä kuvien välityksellä. Valokuva on
armoton, se paljastaa asioita, joihin omat aivot eivät enää pysty!
Yokohamassa on merkillepantavaa korkea laatu, joka koskee
niin ajoneuvoja, taidetta tai myyntitavaraa. Taiteilijat ovat joutuneet
maksamaan paikastaan, mikä tietysti karsii aloittelijat pois. Tänä vuonna on japanilaisen
pinstripe-veteraanin Hiro Ishiin eli Wildmanin 30-vuotistaiteilijajuhla, sen kunniaksi
hänellä oli esillä mittava osasto pinstripe-töitä. Wildman on hakenut oppinsa
Ed Rothilta USA:sta 1980-luvulla ja hän kantaa Rothin perintöä omassa
maalaustyylissään. Hän on myös näyttelyjärjestäjä Mooneyesin palkkalistoilla ja
vastaa Mooneyesin t-paidoista ja monesta muusta graafisesta elementistä. Näyttikin
siltä, että Wildman ei keskeytä työn tekoa missään vaiheessa! Myös Makoto ilmoitti
sivulauseessa, että hänellä on myös 30 vuotta maalausta takanaan tänä vuonna. Makoto
on kehittänyt pinstripe-maalausta enemmän japanilaiseen tyyliin kuin Wildman.
Kilpailu on kovaa
Näyttelyssä ei voi välttyä kilpailutilanteelta, jokainen käsityöläinen
on paikalla myymässä tuotteitaan. Niinpä tärkeätä on löytää jonkinlainen
yhteinen linja omille tuotteille, jotta katsojat saavat kiinni teemasta, jota ollaan
esittelemässä. Jopa teosten esittelypaikalla on merkitystä, sillä ahtailla
käytävillä katsojat kulkevat usein katse suunnattuna kohti pöytiä, silloin liian
korkealle sijoitetut esineet saattavat jäädä huomaamatta. Suosikkitähden asemaa
ei saa tuosta vain, Mooneyesin johtaja Shige Shuganuma valaisi, että japanilaisille
markkinoille pääsy vaatii paljon esilläoloa ja toistoja. Eräs tällainen tähti
on Rockin' Jellybean, taiteilija, jonka poikkeuksellisen taitavasti piirretyt naishahmot
ja julisteet ovat niin persoonallisia, että ne tunnistaa välittömästi.Rockin' Jellybean
esiintyy aina painimaskissa, mikä lisää hahmon eksoottisuutta. Nimikirjoituksia
varten on syytä asettua jonoon hyvissä ajoin, sillä nimikirjoituksia jaetaan
vain tarkkaan määriteltyinä aikoina!
Japanilaiset tuntuvat olevan kovia keräilijöitä, kun ovet
avautuivat klo 8.00, alkoi villi ryntäys kohti Vans-kenkäosastoa. Järjestäjä on
valmistuttanut omalla logollaan ja mallillaan tossut, joita sai ainoastaan näyttelyssä.
Osaston eteen syntyi yli satametrinen jono, joka kiemurteli ympäri
näyttelyaluetta, kaikki halusivat 120 € maksavat tossut itselleen. Sama toistui
Mooneyesin omalla osastolla, missä oli tapahtumaa varten tehtyjä muistoesineitä
ja paitoja. Makoto puolestaan valmistaa joka vuosi pienen sarjan Fortune Cat
-kissapatsaita, jotka hän on maalannut lähes yli-inhimillisen taitavasti. Tänä
vuonna näitä parikymmentä senttiä korkeita patsaita oli yhdeksän kappaletta ja
ensimmäiset keräilijät olivat saapuneet näyttelyhallin oven taakse jo
edellisenä iltana yhdeksän paikkeilla. He saivat jonotusnumeron, jonka kanssa
he pääsivät sitten valitsemaan omansa. Noin 800:n euron patsaat myytiin
kymmenessä minuutissa loppuun!
The long quey for the Mooneyes Vans was winding between the stands for over 100 meters! |
Kustomkulttuuri on moniääninen, värikäs ja joskus vaikeasti
määriteltävä kokonaisuus. Yokohaman näyttely on tapahtuma, jonka kuvaaminen ilman
adjektiiveja on mahdotonta. Siellä koettavat kustomkulttuurin väristykset on
aistittava kaikilla aisteilla ja osa kokemuksesta avautuu vasta viiveellä. Erittäin
suuri tekijä on kansainvälinen yhteisö, jonka jäsenet jakavat monesti samat
ajatukset, tulivatpa ihmiset etelästä, pohjoisesta, idästä tai lännestä!
----------------
On the trail of custom culture in Japan, Yokohama Hot Rod Custom Show 2019
The interruption of my blog post for the last couple of
weeks is due to the Yokohama exhibition held last weekend. It took quite a bit
of work to prepare for it, that is to say, several painted objects and
paintings to make had to be finished. The Yokohama Exhibition is one of the
most significant events in the international Kustom Kulture field, because of
the large number of participants from outside Japan.
I've been to Yokohama for the first time in 2004, since then
has the internationalization been furious. Traditionally, in the hot rod world,
Japanese enthusiasts look mainly to the east, southern California. Europeans
and enthusiasts from across the Far East have bring vehicles to the exhibition,
and perhaps even new ideas. The artist section was traditionally extensive,
with participants from many European countries, the USA, Malaysia, Thailand and
even China. The Pinstripers had been assembled into their own section and from
Finland I was accompanied by Jussi Alasalmi, Marco Planting and model building superstar
Eero Kumanto who arrived at the Bangkok rod hot rod exhibition where he was as an
invited guest. Renowned custom car designer-artist Janne Kutja stayed with
other international artists in his stand. From Europe, there were also
pinstripe artists from Italy, Estonia and Switzerland.
Model builder and pinstriper Eero Kumanto took a elderly gentleman's pose |
Thrashboy's monster daruma's |
Janne Kutja was was showing his beautiful custom automotive t-shirts |
Discussions with the international craftsmen
We had interesting discussions about the features of kustom kulture,
its history and the nature of the neo craftsmanship or artistry in kustom kulture.
The general perception was that it was difficult to limit kustom kulture to a
particular age group, era or geographic area. The common factor, however,
seemed to be that cars and motorcycles are some kind of impetus, even if the
enthusiast himself does not own one. Through this, the traditional area of
customization, California, will of course play an important role, with its seventy years of hot rod and
customization history, there would be no kustom kulture itself. According to
European painters, the model or the age of the vehicle is not relevant, but the
attitude and the amount of one's own work is. The scene in southern Europe is
motorcycle-oriented and often involves a strong need to emphasize one's ego,
often with a motorcycle bought for big money. In opposite to this, the craftsmanship of the kustom kulture, the building
process and originality are emphasized.
Your mistakes teaches you
Kustom kulture artists pieces can be either art or
handicraft, but the most important element is that the artist has his or her
own heart and soul put in to it! It differentiates routine repetition from
insightful self-thinking. Whether the objects can be considered art or not is a
question of interpretation, influenced by viewers own relationship to work. One
idea was that if the work is done in such a way that the method or process of
doing it does not immediately open up to the viewer, we are at the edge of art.
Another idea was that a pinstripe pattern, for example, painted on a hot rod,
is an addition to an existing object and as such it highlights the object
itself, but is not an actual work of art. This leads, of course, to the idea
that a pinstripe will only become art when it is painted on its own, for
example on a canvas and placed on a wall. In my opinion, the purpose of a
pinstripe painted on a vehicle is to support or emphasize the style of the
vehicle, not to compete with it for spectacularity. My own belief is that new
handicraft can become an art when the work has its own original interpretation
and the quality of its work is sufficiently high. But in the end, it is the
viewers who make the interpretation.
A Harley custom from Thailand was covered with Thai-themed messages in paint and sculpture. Is this art? |
An interesting topic was also the relationship between
mistakes in one's own work, whether they can happen, and whether they can be
corrected. Here, too, the common perception was that mistakes are part of the
job, and that without them there is no development; in fact, perhaps the
greatest lessons are learned from mistakes! But of course, there are places
where mistakes just can't happen, like a tattoing... However, detecting own mistakes
requires a little distance to work. One interviewee stated that when working
for the same job for a long time, he or she becomes blind and it is important
to take short breaks, or even take photos of the work and view them through
pictures. A photo is ruthless, it reveals things your brain can't do anymore!
Yokohama is remarkable for its high quality, whether it be
vehicles, art or merchandise. Artists have had to pay a fee for their stand,
which of course doesnt favour beginners. And the organizer is pretty strick to
choose who have access to show at all. This year is the 30th anniversary of the
Japanese pinstripe veteran Hiro Ishi, or Wildman, and in honor of this he had
an extensive selection of pinstripe work on display. Wildman sought his
education from Ed Roth in the US in the 1980s and carries the Roth heritage in
his own style of painting. He is also an working for Mooneyes and is responsible
for their t-shirts and many other graphic designs. It seemed that Wildman would
never stop working! Makoto also mentined briefly tha he has 30 years of
painting behind him this year. Makoto has developed pinstripe painting in a
more Japanese style than Wildman.
Friendly competition among artists
There is clear competitive situation in the exhibition,
every craftsman is there to sell his products. So it is important to find some
sort of niché for your own products so that viewers will catch up with your
presenting. It is significant that you plan how you display your pieces,
because in narrow aisles, viewers often gaze down to the tables, objects that
are too high may be overlooked. To get a status of a true celebrity, Shige
Shuganuma, Mooneyes' director, explained that entering the Japanese market
requires a lot of presence and repetition. One such star is Jellybean, an
artist whose extraordinarily skilfully drawn female characters and posters are
so astonishing, that they are instantly recognizable. Rockin' Jellybean is only showing
in a wrestling mask, which adds to the character's exotics. You better queue up
early for autographs, as they are only written at well-defined times!
Rockin' Jellybean is always wearing a mask in shows, here a lucky fan has had a chance to take a photo with the Master and his crew. |
The Japanese seem to be fierce collectors, when the doors
opened at 8am, a wild rush toward the Vans shoe stand began. The organizer has designed
sneakers with their own logo and model, which were only available at the show.
In front of the stand was a queue of more than one hundred meters, which snaked
around the exhibition area, everyone wanted 120 € sneakers! The same thing
happened on Mooneyes' own stand, with memorabilia and shirts made for the
event. Makoto, for his part, makes a small series of Fortune Cat statues every
year, which he has painted with almost superhuman skill. This year, there were
nine of these twenty centimeters tall statues, and the first collectors had
arrived at the door of the exhibition hall around nine o'clock the previous
night. They were given a waiting number with which they could then choose their
own. The € 800 statues were sold out in ten minutes!
Custom culture is a polyphonic, colorful and sometimes
difficult to define. The Yokohama exhibition is an event that cannot be
described without adjectives. The vibes of the kustom kulture experience is
felt by all senses, and part of the experience only opens up with delay. A very
big factor is the international community, whose members often share the same
ideas, whether people from the South, North, East or West!
Max Grundy is famous for his fear-themed artwork |
Italian Blaster is a well seasoned pinstriper who has also been working briefly with Ed Roth |
No comments:
Post a Comment
Kommentit ovat tervetulleita! - Your comments are welcome!