Kustomkulttuurin kansainvälisyyttä hakemassa - Searching the international Kustom Kulture - Yokohama Hot Rod Custom Show 2019



(Scroll down for the english text)

Makoto, Fortune Cats, cast resin, paint.


Viimeisen parin viikon katkos blogikirjoitukseeni on johtunut Yokohaman näyttelystä, joka pidettiin viime viikonloppuna. Siihen valmistautuminen vaati melkoisen työmäärän, eli useita maalattuja esineitä ja tauluja, jotta paikalle ylipäätään kehtasi saapua. Yokohaman näyttely on eräs merkittävimmistä kansainvälisen kustomkulttuurikentän tapahtumista, koskapa sinne saapuu runsaasti osallistujia myös Japanin ulkopuolelta.
Together with the Finnish crew, Mr. Shige Suganuma, the organizer in white coat, left to him John D'Agostino. Back row Janne Ahonen, Janne Kutja, in a red coat Esa Mikkonen, Pekka, front row from left Jussi Alasalmi, Marco Planting, Anne Mikkonen and Eero Kumanto
Olen käynyt Yokohamassa ensimmäisen kerran vuonna 2004, sen jälkeen kansainvälistyminen on ollut hurjaa. Perinteisesti hot rod -maailmassa japanilaiset harrastajat katsovat lähinnä itään, eli Eteläiseen Kaliforniaan. Eurooppalaisten sekä muualta Kaukoidästä tulevien harrastajien toimesta näyttelyyn on tuotu sekä konkreettisia ajoneuvoja, että harrastajien kautta ehkäpä uutta ajatteluakin. Taiteilijaosasto oli perinteisen laaja, osallistujia oli monista Euroopan maista, USA:sta, Malesiasta, Thaimaasta ja jopa Kiinan suunnalta. Pinstripe-maalarit oli koottu omaksi osastokseen ja Suomesta paikalla olivat lisäkseni Jussi Alasalmi, Marco  Planting sekä pienoismallirakennuksen superstara Eero Kumanto, joka saapui paikalle Bankokin hot rod-näyttelystä missä hän oli kutsuttuna vieraana. Tunnettu autonpiirtäjä Janne Kutja majaili muiden kansainvälisten artistien kanssa omalla osastollaan. Euroopasta näyttelyssä pinstripe-taiteilijoita oli myös Italiasta, Virosta ja Sveitsistä.


Käsityöläishaastatteluja

Discussing with Christof Kaspar, the Thrashboy

Discussing with Italian artist/artisane Luigi Morgese

Dan Collins was one of the participant for our conversations of Kustom Kulture, here he is with Marco Platu Planting (right) who organizes the well known and respected Kustom Kulture Show in Helsinki, Finland.

Makoto was one of the participants of the interviews, here with one of the cats which was not yet sold.

Tein paikan päällä myös haastatteluja alan taiteilijoiden kanssa. Eteläisestä Italiasta saapuva Luigi Morgese maalaa ja valmistaa erittäin taitavasti esineitä, joille tyypillistä on kuluneisuus ja tarina. Thrashboy -nimellä toimiva Christof Kaspar tulee Sveitsistä ja hänelle tyypillisiä ovat erilaiset värikkäät maalatut veistokset. Japanilainen Makoto Kobayashi on tunnettu kustom-maalari jonka japanilaisteemaiset patsaat ja maalaukset ovat maailman huippua. Yhdysvaltojen Kaliforniasta saapui Dan Collins, joka on monitaitoinen maalari, tatuoija ja peltiä muokkaava kustomrakentaja. Hän on ollut mukana Kustomkulttuurin alkuhämäristä ja erityisesti alueella, josta kulttuuri on saanut alkunsa.

Kävimme mielenkiitoisia keskusteluja kustomkulttuurin piirteistä, historiasta ja kustomkulttuurin uuskäsityöläisen tai taiteilijan olemuksesta. Yleinen käsitys oli, että kustomkulttuurin rajaaminen johonkin tiettyyn ikäluokkaan, aikakauteen tai maantieteelliseen alueeseen on vaikeaa. Yhteinen tekijä tuntui olevan kuitenkin, että autot ja moottoripyörät ovat jonkinlainen vauhtia antava sisältö, vaikka itse harrastajalla ei sellaista olisikaan. Sitä kautta kustomoinnin perinteinen alue, Kalifornia, nousee tietysti tärkeään asemaan, koska ilman tuota yli seitsemänkymmenen vuoden hot rod – ja kustomointihistoriaa itse kustomkulttuuriakaan ei olisi. Autojen malli tai ikä ei eurooppalaisten maalareiden mukaan ole olennaista, vaan siihen liittyvä asenne ja oman työn osuus. Eteläisen Euroopan skene on moottoripyöräpainotteinen ja usein harrastukseen liittyy vahva tarve korostaa omaa egoa, usein isolla rahalla ostetulla moottoripyörällä. Tällöin kustomkulttuuriin kuuluva käsityöläisyys ja itse tekeminen ja omaperäisyys korostuvat.

Kustomkulttuurin töissä on oltava mukana tekijän sydän


Erilaiset teokset ja käsityön tuotteet voivat olla joko taidetta tai käsityötä, kaikkein tärkein elementti on kuitenkin se, että tekijällä on oma sydän mukana tekemisessä. Se erottaa rutiininomaisen vanhan toistamisen oivaltavasta omasta ajattelusta. Ovatko työt sitten taidetta vai eivät, on tulkintakysymys, johon vaikuttaa mm. katsojan suhde työhön. Eräs ajatus oli, että jos työ on tehty sellaisella tavalla, että tekotapa ei suoranaisesti heti avaudu katsojalle, ollaan taiteen äärellä. Toinen ajatus oli, että esimerkiksi pinstripe-kuvio, joka maalataan vaikkapa autoon, on lisäys olemassaolevaan kohteeseen ja sellaisena se korostaa itse kohdetta, mutta ei ole varsinainen taideteos. Tästä voidaan tietysti johtaa ajatus, että pinstripe-teoksesta tulee taidetta vasta kun se on maalattu omaksi kuvaksi vaikkapa kankaalle ja nostettu seinälle. Oma käsitykseni onkin, että ajoneuvoon maalatun pinstripe-kuvion tehtävänä on tukea tai korostaa ajoneuvon tyyliä, ei kilpailla sen kanssa näyttävyydestä. Oma käsitykseni on, että uuskäsityö voi muuttua taiteeksi siinä vaiheessa, kun työssä on omaperäistä tulkintaa ja sen tekemisen laatu on riittävän korkeaa. Mutta loppujen lopuksi tulkinnan tekevät kuitenkin katsojat.
Restrained use of color and appropriately painted stripes and flames adds a lot for a simple color scheme
Mielenkiintoinen aihe oli myös suhde omassa työssä tapahtuviin virheisiin, saako niitä tapahtua ja ovatko ne korjattavissa. Tässäkin aika lailla yhteinen käsitys oli, että virheet kuuluvat työn tekemiseen ja ilman niitä ei tapahdu kehitystä, itse asiassa virheistä oppii ehkäpä kaikkein eniten! Mutta on toki paikkoja, joissa virheitä ei vaan saa tapahtua, kuten tatuointi… Virheiden havaitseminen tosin vaatii hiukan etäisyyttä työhön. Eräs haastateltava totesi, että pitkään saman työn ääressä puuhatessa sille tulee sokeaksi ja on tärkeää pitää pieniä taukoja, tai jopa ottaa valokuvia töistä ja tarkastella niitä kuvien välityksellä. Valokuva on armoton, se paljastaa asioita, joihin omat aivot eivät enää pysty!

Wildman, Hiro Ishii was celebrating his 30:th pinstriping anniversary year, working as always!

Yokohamassa on merkillepantavaa korkea laatu, joka koskee niin ajoneuvoja, taidetta tai myyntitavaraa. Taiteilijat ovat joutuneet maksamaan paikastaan, mikä tietysti karsii aloittelijat pois. Tänä vuonna on japanilaisen pinstripe-veteraanin Hiro Ishiin eli Wildmanin 30-vuotistaiteilijajuhla, sen kunniaksi hänellä oli esillä mittava osasto pinstripe-töitä. Wildman on hakenut oppinsa Ed Rothilta USA:sta 1980-luvulla ja hän kantaa Rothin perintöä omassa maalaustyylissään. Hän on myös näyttelyjärjestäjä Mooneyesin palkkalistoilla ja vastaa Mooneyesin t-paidoista ja monesta muusta graafisesta elementistä. Näyttikin siltä, että Wildman ei keskeytä työn tekoa missään vaiheessa! Myös Makoto ilmoitti sivulauseessa, että hänellä on myös 30 vuotta maalausta takanaan tänä vuonna. Makoto on kehittänyt pinstripe-maalausta enemmän japanilaiseen tyyliin kuin Wildman.

Kilpailu on kovaa


Näyttelyssä ei voi välttyä kilpailutilanteelta, jokainen käsityöläinen on paikalla myymässä tuotteitaan. Niinpä tärkeätä on löytää jonkinlainen yhteinen linja omille tuotteille, jotta katsojat saavat kiinni teemasta, jota ollaan esittelemässä. Jopa teosten esittelypaikalla on merkitystä, sillä ahtailla käytävillä katsojat kulkevat usein katse suunnattuna kohti pöytiä, silloin liian korkealle sijoitetut esineet saattavat jäädä huomaamatta. Suosikkitähden asemaa ei saa tuosta vain, Mooneyesin johtaja Shige Shuganuma valaisi, että japanilaisille markkinoille pääsy vaatii paljon esilläoloa ja toistoja. Eräs tällainen tähti on Rockin' Jellybean, taiteilija, jonka poikkeuksellisen taitavasti piirretyt naishahmot ja julisteet ovat niin persoonallisia, että ne tunnistaa välittömästi.Rockin' Jellybean esiintyy aina painimaskissa, mikä lisää hahmon eksoottisuutta. Nimikirjoituksia varten on syytä asettua jonoon hyvissä ajoin, sillä nimikirjoituksia jaetaan vain tarkkaan määriteltyinä aikoina!

Japanilaiset tuntuvat olevan kovia keräilijöitä, kun ovet avautuivat klo 8.00, alkoi villi ryntäys kohti Vans-kenkäosastoa. Järjestäjä on valmistuttanut omalla logollaan ja mallillaan tossut, joita sai ainoastaan näyttelyssä. Osaston eteen syntyi yli satametrinen jono, joka kiemurteli ympäri näyttelyaluetta, kaikki halusivat 120 € maksavat tossut itselleen. Sama toistui Mooneyesin omalla osastolla, missä oli tapahtumaa varten tehtyjä muistoesineitä ja paitoja. Makoto puolestaan valmistaa joka vuosi pienen sarjan Fortune Cat -kissapatsaita, jotka hän on maalannut lähes yli-inhimillisen taitavasti. Tänä vuonna näitä parikymmentä senttiä korkeita patsaita oli yhdeksän kappaletta ja ensimmäiset keräilijät olivat saapuneet näyttelyhallin oven taakse jo edellisenä iltana yhdeksän paikkeilla. He saivat jonotusnumeron, jonka kanssa he pääsivät sitten valitsemaan omansa. Noin 800:n euron patsaat myytiin kymmenessä minuutissa loppuun!

The long quey for the Mooneyes Vans was winding between the stands for over 100 meters!


Kustomkulttuuri on moniääninen, värikäs ja joskus vaikeasti määriteltävä kokonaisuus. Yokohaman näyttely on tapahtuma, jonka kuvaaminen ilman adjektiiveja on mahdotonta. Siellä koettavat kustomkulttuurin väristykset on aistittava kaikilla aisteilla ja osa kokemuksesta avautuu vasta viiveellä. Erittäin suuri tekijä on kansainvälinen yhteisö, jonka jäsenet jakavat monesti samat ajatukset, tulivatpa ihmiset etelästä, pohjoisesta, idästä tai lännestä!

----------------

On the trail of custom culture in Japan, Yokohama Hot Rod Custom Show 2019





The interruption of my blog post for the last couple of weeks is due to the Yokohama exhibition held last weekend. It took quite a bit of work to prepare for it, that is to say, several painted objects and paintings to make had to be finished. The Yokohama Exhibition is one of the most significant events in the international Kustom Kulture field, because of the large number of participants from outside Japan.

I've been to Yokohama for the first time in 2004, since then has the internationalization been furious. Traditionally, in the hot rod world, Japanese enthusiasts look mainly to the east, southern California. Europeans and enthusiasts from across the Far East have bring vehicles to the exhibition, and perhaps even new ideas. The artist section was traditionally extensive, with participants from many European countries, the USA, Malaysia, Thailand and even China. The Pinstripers had been assembled into their own section and from Finland I was accompanied by Jussi Alasalmi, Marco Planting and model building superstar Eero Kumanto who arrived at the Bangkok rod hot rod exhibition where he was as an invited guest. Renowned custom car designer-artist Janne Kutja stayed with other international artists in his stand. From Europe, there were also pinstripe artists from Italy, Estonia and Switzerland.

Model builder and pinstriper Eero Kumanto took a elderly gentleman's pose

Thrashboy's monster daruma's

Janne Kutja was was showing his beautiful custom automotive t-shirts

Discussions with the international craftsmen


I also did interviews with artists in the field. Coming from southern Italy, Luigi Morgese makes very skilfully painted objects with a traces of history in the form of beautiful patina and latin flavor. Christof Kaspar, aka Trashboy, comes from Switzerland and his work is characterized by a variety of colorful painted monster sculptures amongst other. Japanese Makoto Kobayashi is a well-known kustom painter whose Japanese-themed statues and paintings are among the best in the world. Dan Collins, a multi-talented low brow painter, tattoo artist and sheetmetal crafter, came from California, USA. He has been involved in the early twilight of Kustom Kulture and especially in the area where the culture originated.


We had interesting discussions about the features of kustom kulture, its history and the nature of the neo craftsmanship or artistry in kustom kulture. The general perception was that it was difficult to limit kustom kulture to a particular age group, era or geographic area. The common factor, however, seemed to be that cars and motorcycles are some kind of impetus, even if the enthusiast himself does not own one. Through this, the traditional area of ​​customization, California, will of course play an important role,  with its seventy years of hot rod and customization history, there would be no kustom kulture itself. According to European painters, the model or the age of the vehicle is not relevant, but the attitude and the amount of one's own work is. The scene in southern Europe is motorcycle-oriented and often involves a strong need to emphasize one's ego, often with a motorcycle bought for big money. In opposite to this,  the craftsmanship of the kustom kulture, the building process and originality are emphasized.

Your mistakes teaches you


Kustom kulture artists pieces can be either art or handicraft, but the most important element is that the artist has his or her own heart and soul put in to it! It differentiates routine repetition from insightful self-thinking. Whether the objects can be considered art or not is a question of interpretation, influenced by viewers own relationship to work. One idea was that if the work is done in such a way that the method or process of doing it does not immediately open up to the viewer, we are at the edge of art. Another idea was that a pinstripe pattern, for example, painted on a hot rod, is an addition to an existing object and as such it highlights the object itself, but is not an actual work of art. This leads, of course, to the idea that a pinstripe will only become art when it is painted on its own, for example on a canvas and placed on a wall. In my opinion, the purpose of a pinstripe painted on a vehicle is to support or emphasize the style of the vehicle, not to compete with it for spectacularity. My own belief is that new handicraft can become an art when the work has its own original interpretation and the quality of its work is sufficiently high. But in the end, it is the viewers who make the interpretation.

A Harley custom from Thailand was covered with Thai-themed messages in paint and sculpture. Is this art?

An interesting topic was also the relationship between mistakes in one's own work, whether they can happen, and whether they can be corrected. Here, too, the common perception was that mistakes are part of the job, and that without them there is no development; in fact, perhaps the greatest lessons are learned from mistakes! But of course, there are places where mistakes just can't happen, like a tattoing... However, detecting own mistakes requires a little distance to work. One interviewee stated that when working for the same job for a long time, he or she becomes blind and it is important to take short breaks, or even take photos of the work and view them through pictures. A photo is ruthless, it reveals things your brain can't do anymore!

Yokohama is remarkable for its high quality, whether it be vehicles, art or merchandise. Artists have had to pay a fee for their stand, which of course doesnt favour beginners. And the organizer is pretty strick to choose who have access to show at all. This year is the 30th anniversary of the Japanese pinstripe veteran Hiro Ishi, or Wildman, and in honor of this he had an extensive selection of pinstripe work on display. Wildman sought his education from Ed Roth in the US in the 1980s and carries the Roth heritage in his own style of painting. He is also an working for Mooneyes and is responsible for their t-shirts and many other graphic designs. It seemed that Wildman would never stop working! Makoto also mentined briefly tha he has 30 years of painting behind him this year. Makoto has developed pinstripe painting in a more Japanese style than Wildman.

Friendly competition among artists


There is clear competitive situation in the exhibition, every craftsman is there to sell his products. So it is important to find some sort of niché for your own products so that viewers will catch up with your presenting. It is significant that you plan how you display your pieces, because in narrow aisles, viewers often gaze down to the tables, objects that are too high may be overlooked. To get a status of a true celebrity, Shige Shuganuma, Mooneyes' director, explained that entering the Japanese market requires a lot of presence and repetition. One such star is Jellybean, an artist whose extraordinarily skilfully drawn female characters and posters are so astonishing, that they are instantly recognizable. Rockin' Jellybean is only showing in a wrestling mask, which adds to the character's exotics. You better queue up early for autographs, as they are only written at well-defined times!

Rockin' Jellybean is always wearing a mask in shows, here a lucky fan has had a chance to take a photo with the Master and his crew.
The Japanese seem to be fierce collectors, when the doors opened at 8am, a wild rush toward the Vans shoe stand began. The organizer has designed sneakers with their own logo and model, which were only available at the show. In front of the stand was a queue of more than one hundred meters, which snaked around the exhibition area, everyone wanted 120 € sneakers! The same thing happened on Mooneyes' own stand, with memorabilia and shirts made for the event. Makoto, for his part, makes a small series of Fortune Cat statues every year, which he has painted with almost superhuman skill. This year, there were nine of these twenty centimeters tall statues, and the first collectors had arrived at the door of the exhibition hall around nine o'clock the previous night. They were given a waiting number with which they could then choose their own. The € 800 statues were sold out in ten minutes!

Custom culture is a polyphonic, colorful and sometimes difficult to define. The Yokohama exhibition is an event that cannot be described without adjectives. The vibes of the kustom kulture experience is felt by all senses, and part of the experience only opens up with delay. A very big factor is the international community, whose members often share the same ideas, whether people from the South, North, East or West!






Max Grundy is famous for his fear-themed artwork







Italian Blaster is a well seasoned pinstriper who has also been working briefly with Ed Roth






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä on kustomkulttuuri - What is Kustom Kulture ?

Rottarodi ja Sikalintta - Rat Rod and "Lobsider"

Särmää ja uhoa, tunnetta vai järkeä? - Edge and pretension, emotion or rational sense?